Soten ongelmia ei voida ratkaista ilman vahvempaa sosiaalista ilmiöymmärrystä, koska myös monet terveydenhuollon kuormitustekijät syntyvät sosiaalisista ongelmista ja eriarvoisuudesta. Rakenteellisen sosiaalityön asiantuntijuutta tarvitaan paitsi ilmiöiden tunnistamiseen myös niiden ennaltaehkäisyyn ja palvelujärjestelmän sekä tietojärjestelmien kehittämiseen.
Mitataanko sote-järjestelmässä enemmän seurauksia kuin juurisyitä?
Sote on yksi kansakuntaa eniten puhuttelevista aiheista ja syystäkin. Jokainen tarvitsee joskus sosiaali-, terveys-, ja/tai pelastuspalveluita. Palveluita tarvitaan elämän erityisissä tilanteissa, silloin kun tarvitaan jonkinlaista apua tai tukea. Hyvinvointialueiden ongelmia käsitellään julkisesti pitkälti numeroiden kautta. Keskustelua hallitsevat talouden alijäämät, säästötoimet ja palvelutarpeen kasvu. Puhutaan esimerkiksi lisääntyneistä lastensuojeluilmoituksista ja pitenevistä jonoista. Mitkä ovat kustannukset, kuinka paljon palveluita käytetään, kuinka pitkät ovat jonot tai kuinka paljon on asiakkaita?
Tämä kaikki on tärkeää tietoa, mutta kuinka paljon nämä kertovat taustalla vaikuttavista syistä? Lastensuojelun kasvavat asiakasmäärät, pitkittynyt toimeentulotuen tarve, mielenterveyspalveluiden kuormittuneisuus tai päivystyskäyntien lisääntyminen jättävät taustalleen ilmiöitä, jotka voidaan havaita sosiaalityössä jo aiemmin. Pitkittynyt köyhyys, yksinäisyys, asumisen epävarmuus tai palveluiden ulkopuolelle jääminen eivät kuormita vain sosiaalipalveluita, vaan näkyvät myös terveydenhuollon ja pelastustoimen lisääntyneenä palvelutarpeena (Pohjola & Satka, 2022, 290).
Yksittäiset elämäntilanteet alkavat näyttäytyä rakenteellisina ilmiöinä silloin, kun samat ongelmat toistuvat asiakkaista toiseen. Vaikka sosiaalityössä työskentelevät tietävät, että jokaisen asiakkaan tilanne on yksilöllinen ja täysin identtisiä asiakastapauksia tulee harvoin vastaan, voidaan tärkeitä yhtäläisyyksiä silti tunnistaa ja hahmottaa yksilön ongelmien sijaan myös laajempia rakenteellisia yhteyksiä (kts. Pohjola & Satka, 2022, 293). Tämä tieto näkyy palvelujärjestelmän kehittämisessä tällä hetkellä liian vähän. Rakenteellisen sosiaalityön asiantuntijuutta tarvitaan sosiaalisten ilmiöiden tunnistamisen lisäksi myös niiden vaikutusten ymmärtämiseen koko sote-järjestelmässä.
Rakenteellinen sosiaalityö tekee palvelujärjestelmän katvealueita näkyviksi
Sosiaalityössä näkyvät usein ensimmäisenä esimerkiksi köyhyyden vaikutukset, velkaantuminen, asumisen epävarmuus, palveluiden saavutettavuuden ongelmat, yksinäisyys tai palveluista putoaminen. Kun samat ongelmat toistuvat ei kyse ole enää vain yksittäisen asiakkaan tilanteesta. Rakenteellisen sosiaalityön asiantuntijuus perustuu kykyyn tunnistaa yksittäisten elämäntilanteiden taustalla vaikuttavia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja niiden vaikutuksia.
Rakenteellisen sosiaalityön tehtävä on tehdä näkyväksi esimerkiksi missä ongelmat kasaantuvat, ketkä jäävät palveluiden ulkopuolelle, miten palvelujärjestelmä toimii käytännössä ja millaisia rakenteellisia esteitä ihmiset kohtaavat pyrkiessään parantamaan omaa tilannettaan. Rakenteellinen sosiaalityö on myös tiedonmuodostusta, palvelujärjestelmän arviointia ja ratkaisuehdotusten tekemistä. Rakenteellisen sosiaalityön kautta saatu tieto on sellaista, jota ei saa mistään muualta. Ilman rakenteellista sosiaalityötä tieto jäisi keräämättä, analysoimatta ja hyödyntämättä. (STM, 2024)
Rakenteellisen sosiaalityön muodostama tieto täydentää muuta sote-järjestelmän tuottamaa tietoa. Esimerkiksi sosiaalisen raportoinnin kautta voidaan muodostaa tietoa nousevista ilmiöistä tai palvelujärjestelmän ongelmista (Liukko & Karjalainen, 2022, 75). Rakenteellisen sosiaalityön erityinen vahvuus on kuitenkin myös kokemuspohjaisen tiedon tuottaminen asiakkailta itseltään sekä asiakkaan näkökulmaa ymmärtävät tulkinnat. Rakenteellinen sosiaalityö tuo yhteiseen tietopohjaan asiakkaiden osallisuutta korostavan ja kaikkien ääntä näkyväksi tekevän näkökulman (Pohjola & Satka, 2022, 293).
Tiedolla johtaminen sosiaalipalveluissa
Sote-palvelujärjestelmän johtamisessa tavoitellaan tiedolla johtamista, jonka tueksi esimerkiksi palveluiden käyttöä, kustannuksia ja suoritteita mitataan jatkuvasti. Tiedolla johtamista on pyritty edistämään viime vuosina myös sosiaalipalveluissa, joissa odotetaan hyödyntävän ajantasaista tietoa organisaation toiminnasta johtamisen ja päätöksenteon tukena. (STM, 2014) Sekä tilastotietoa että ilmiöpohjaista tietoa tarvitaan tiedolla johtamiseen (Santalahti & Korkeamäki, 2022, 85) Pelkät luvut kertovat vain osan siitä mitä palvelujärjestelmässä tapahtuu ja tietojärjestelmistä saadun tiedon hyödyntämisessä on edelleen kehitettävää. Salovaaran ym. (2023, 50–58) mukaan sosiaalipalveluiden tietojärjestelmät palvelevat tiedolla johtamista heikosti, sillä järjestelmistä tiedon ulossaanti on hankalaa, järjestelmät eivät ole käyttäjäystävällisiä ja ovat kehitetty enemmän terveydenhuollon tarpeisiin. Myös tietojärjestelmien kehittämiseen tarvitaan rakenteellisen sosiaalityön asiantuntijuutta, jotta ne palvelevat sosiaalipalveluiden tiedonmuodostusta ja tiedolla johtamista mahdollisimman hyvin.
Numeraalisesti mitattava tieto, kuten kasvavat asiakasmäärät osoittavat, että palvelutarve lisääntyy, mutta eivät vielä selitä miksi näin tapahtuu. Emme tavoita heitä, jotka eivät ole mukana tietojärjestelmien tuottamassa tiedossa, eli henkilöitä, jotka eivät ole vielä palveluiden piirissä lainkaan. Rakenteellisen sosiaalityön asiantuntijuutta tarvitaan myös tulkitsemaan ja täydentämään sitä mitä luvut kertovat ihmisten arjesta, palvelujärjestelmän toimivuudesta ja yhteiskunnallisista ilmiöistä. (kts. Liukko ja Muurinen, 2022, 152)
Tämän vuoksi rakenteellisen sosiaalityön asiantuntijuutta tarvitaan hyvinvointialueilla ja sote-palveluiden kehittämisessä nykyistä enemmän. Sen tehtävänä on auttaa ymmärtämään miksi palvelutarpeet muuttuvat ja miten ongelmia voitaisiin ehkäistä ennalta ennen tilanteiden kriisiytymistä. Pohjolan ja Satkan (2022, 293) mukaan yhtenä sosiaalialan vahvuutena sote-yhteistyössä on nimenomaan ihmisten elämäntilanteiden moninaisuuden hahmottaminen ja kokonaisuuksien jäsentäminen.
Sosiaalinen asiantuntijuus jää sotessa liian vähälle käytölle
Rakenteellisen sosiaalityön näkökulmasta ei ole kysymys pelkästään palveluiden määrästä tai niiden vaikuttavuudesta, vaan myös siitä miten hyvin yhteiskunnassa pystytään tunnistamaan hyvinvointia heikentäviä ilmiöitä ajoissa. Jakosen (2017, 12-18) mukaan kaikki tieto ei ole tällä hetkellä päätöksenteossa samanarvoista ja hän on pyrkinyt luomaan uutta mallia, jolla päätöksentekoon saataisiin tuotua moniäänisempää asiantuntijuutta. Tähän samaan meidän tulee pyrkiä myös sote- järjestelmää kehitettäessä ja tavoitella päätöksenteon tukena hyödynnettävän tiedon monipuolistamista. Oman kunta- ja aluepäättäjän kokemukseni perusteella taloudellinen ja tilastollinen tieto näkyy paremmin päätöksenteossa, mutta sosiaalinen ilmiöymmärrys jää usein heikompaan asemaan, vaikka juuri sen avulla olisi mahdollista tunnistaa ongelmien taustalla olevia syitä.
Sosiaalisen ilmiöymmärryksen vahvistaminen luo selkeän tarpeen nimenomaan rakenteellisen sosiaalityön vahvemmalle asiantuntijuudelle sote-järjestelmän kehittämisessä. Sen tehtävänä on kehittää mittareita ja tietojärjestelmiä sekä muodostaa tietoa, joka auttaa ymmärtämään miksi palvelutarpeet kasvavat ja miten ongelmien kasaantumista voitaisiin ehkäistä ennalta tuoden myös asiakkailta saatua tietoa vahvemmin esille. Rakenteellisen sosiaalityön asiantuntijuus ei siis ole pelkästään ongelmien näkyväksi tekemistä vaan rakenteellisen sosiaalityön tehtävä on myös tehdä konkreettisia ratkaisuehdotuksia palvelujärjestelmän kehittämiseen.
Rakenteellisen sosiaalityön tuottamilla kehittämisehdotuksilla voisi olla potentiaalisesti suurtakin taloudellista merkitystä huomioiden, että se pieni joukko asiakkaita, jotka käyttävät suurimman osan sote-palveluresursseista tunnetaan hyvin nimenomaan sosiaalipalveluissa ja sosiaaliset ongelmat kietoutuvat myös muihin palvelutarpeisiin, lisäten kustannuksia myös muualla sote- palvelujärjestelmässä (Pohjola & Satka, 2022, 290). Tavoitteena tulisi olla Kivipellon (2022, 14–16) uudistava rakenteellisen sosiaalityön lähestymistapa, jossa asiantuntijoiden ja tutkijoiden rinnalle tiedontuotantoon tuodaan myös esimerkiksi asiakkaat, kokemusasiantuntijat ja alueen asukkaat. Uudistavassa rakenteellisessa sosiaalityössä suurempi kiinnostus kohdistuu myös siihen, millaista tietoa päätöksenteossa hyödynnetään ja miten, tai hyödynnetäänkö sitä lainkaan (Kivipelto, 2022, 16).
Sote-palvelujärjestelmän näkökulmasta kyse on siis siitä, että lopulta voidaan myös hillitä kustannusten kasvua samalla kun tuotetaan asiakkaille parempia palveluita. Ilman vahvempaa sosiaalista asiantuntijuutta riskinä on, että järjestelmä jää reagoimaan raskaisiin palvelutarpeisiin, mikä on taloudellisesti pidemmän päälle kestämätöntä. Taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävää on panostaa ennaltaehkäisyyn, mikä kuuluikin sote-uudistuksen alkuperäisiin tavoitteisiin.
Ennaltaehkäisy ei toteudu ilman sosiaalista asiantuntijuutta
Sote-uudistuksen keskeisiin tavoitteisiin ovat kuuluneet hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen, palveluiden yhdenvertaisuuden turvaaminen sekä kustannusten kasvun hillitseminen (HE 241/2020vp). Lisäksi uudistuksella on pyritty siirtämään palvelujärjestelmän painopistettä korjaavista palveluista ennaltaehkäiseviin palveluihin, mutta tämä on toteutunut vaatimattomasti (Tynkkynen 2025,77–84). Rakenteellisen sosiaalityön asiantuntijuus tuo mahdollisuuden tarkastella palvelujärjestelmää myös ihmisten arjen ja kokonaistilanteiden näkökulmasta. Sen avulla voidaan tunnistaa tilanteita, jotka kehittyvät myöhemmin raskaammiksi palvelutarpeiksi ja lisäävät koko sote palvelujärjestelmän kuormitusta. Samalla rakenteellinen sosiaalityö voi tuottaa konkreettisia ratkaisuehdotuksia palveluiden kehittämiseen, jotta voidaan panostaa varhaisiin ja vaikuttaviin palveluihin.
Kyse on siitä, miten sosiaalityössä syntyvää tietoa hyödynnetään päätöksenteossa, tiedolla johtamisessa ja palveluiden suunnittelussa. Rakenteellisen sosiaalityön tuottamaa tietoa tulisi viedä nykyistä vahvemmin johtamisen ja päätöksenteon prosesseihin, mutta tämä edellyttää vahvempia rakenteita rakenteellisen sosiaalityö toteuttamiselle (Liukko & Muurinen, 2022, 152–157). Rakenteellinen sosiaalityö tarvitsee myös johtamista ja pysyviä toimintarakenteita, jotta sen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää pitkäjänteisesti (Korhonen & Sulavuori, 2022, 64).
Hyvinvointialueilla ja laajemminkin sote-palveluiden kehittämisessä voitaisiin vastata tähän hyödyntämällä nykyistä enemmän rakenteellisen sosiaalityön erikoistumiskoulutuksen tuottamaa asiantuntijuutta. Rakenteelliseen sosiaalityöhön erikoistuneilla sosiaalityöntekijöillä on osaamista muodostaa tietoa palvelujärjestelmän toimivuudesta ja asiakkaiden elämäntilanteista ja yhdistää se laajempaan yhteiskunnalliseen analyysiin sekä johtaa ja kehittää rakenteellista sosiaalityötä hyvinvointialueilla.
Lähteet
HE 241/2020 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle hyvinvointialueiden perustamisesta sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen uudistusta koskevaksi lainsäädännöksi. Finlex. HE 241/2020 | Hallituksen esitys eduskunnalle hyvinvointialueiden perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisen uudistusta koskevaksi lainsäädännöksi sekä Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan 12 ja 13 artiklan mukaisen ilmoituksen antamiseksi | Hallituksen esitykset | Finlex
Jakonen, Mikko (2017) Vastatieto: tulevaisuuden asiantuntijuutta etsimässä. Helsinki, Eduskunta, 2017. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 1/2017. https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/53239
Kivipelto, Minna (2022) Rakenteellisen sosiaalityön ulottuvuudet. Teoksessa Liukko, Muurinen, Kokkonen ja Santalahti (toim.) Vaikuttava rakenteellinen sosiaalityö. Raportti 1/2022, 13–18. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Vaikuttava rakenteellinen sosiaalityö
Korhonen, Veera & Sulavuori, Maarit (2022) Rakenteellisen sosiaalityön johtaminen. Teoksessa Liukko, Muurinen, Kokkonen ja Santalahti (toim.) Vaikuttava rakenteellinen sosiaalityö. Raportti 1/2022, 59 – 66. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Vaikuttava rakenteellinen sosiaalityö
Korkeamäki, Emmi & Santalahti, Ville (2022) Sosiaalisen raportoinnin kehittäminen kansallisesti. Teoksessa Liukko, Muurinen, Kokkonen ja Santalahti (toim.) Vaikuttava rakenteellinen sosiaalityö. Raportti 1/2022, 86 – 89. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Vaikuttava rakenteellinen sosiaalityö
Liukko, Eeva & Muurinen, Heidi (2022) Rakenteellinen sosiaalityö kansallisena vaikuttaja. Teoksessa Liukko, Muurinen, Kokkonen ja Santalahti (toim.) Vaikuttava rakenteellinen sosiaalityö. Raportti 1/2022, 152 – 157 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Vaikuttava rakenteellinen sosiaalityö
Liukko, Eeva & Karjalainen, Jouko (2022) Rakenteellisen sosiaalityön käytäntölähtöinen jäsennys. Teoksessa Liukko, Muurinen, Kokkonen ja Santalahti (toim.) Vaikuttava rakenteellinen sosiaalityö. Raportti 1/2022, 75 – 81. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Vaikuttava rakenteellinen sosiaalityö
Pohjola, Anneli & Satka, Mirja (2022) Sosiaalialan tietoperusta sosiaali- ja terveydenhuollon uudessa palvelujärjestelmässä, Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti, 30(3), 289– 295. https://journal.fi/janus/article/view/121374
Samuel Salovaara, Anne Surakka, Marianne Silén & Tinja Lääveri (2023) Tietojärjestelmät ja sosiaalipalveluiden tiedolla johtaminen. Focus Localis Vol 5, Nro 2 (2023). Tietojärjestelmät ja sosiaalipalveluiden tiedolla johtaminen | Focus Localis
Sosiaali- ja terveysministeriö (2024) Sosiaalihuoltolain soveltamisopas. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2024:13. Sosiaalihuoltolain soveltamisopas 2024
Sosiaali- ja terveysministeriö (2014) Tieto hyvinvoinnin ja uudistuvien palvelujen tukena – Sote-tieto hyötykäyttöön -strategia 2020. Tieto hyvinvoinnin ja uudistuvien palvelujen tukena – Sote-tieto hyötykäyttöön -strategia 2020

