Hallitus on kertonut muuttavansa yhtenä säästötoimena lastensuojelun henkilöstömitoitusta sijaishuollon laitospalvelussa.

Henkilöstömitoituksen ”joustavoittamisella” tavoitellaan säästöjä ja helpotusta henkilöstöpulaan mahdollistamalla pienemmän resurssin käyttö kun lapsia on vähemmän paikalla. En usko sillä saavutettavan kumpaakaan.

Sijaishuollon laitospalveluissa ei ole tälläkään hetkellä perustasolla suuren suuret henkilöstömitoitukset. Esimerkiksi yövuorot seitsemän lapsen yksikössä tehdään pääsääntöisesti yksin. Säästötoimien jälkeen töitä tehtäisiin enenevässä määrin yksin.

Näissä palveluissa on nyt henkilöstöpulaa, suuri syy tähän lienee työn kuormittavuus. Henkilöstö kokee väkivallan uhkaa/väkivaltaa ja yksilölliselle työskentelylle ei ole riittävästi aikaa. Henkilöstön vähentäminen tuskin tekee työstä houkuttelevampaa yhdellekään ammattilaiselle.

Tarkoitus kuitenkin olisi auttaa, ei vain säilyttää nuoria täysi-ikäiseksi. Mikäli tavoitteita ei saavuteta, maksaa se yhteiskunnalle lopulta moninkertaisesti.

Lastensuojelun sijaishuollon laitospalvelut
ovat suurilta osin yksityisten palvelutuottajien tuottamia. Alalla toimivat entistä enemmän suuret pörssiyhtiöt.

Ne tietysti kiittävät mahdollisuudesta tehdä hommat halvemmalla, eli pienemmällä työntekijäresurssilla, aina kun se on mahdollista. Epäilen kuitenkin vahvasti, että tämä näkyisi vuorokausihintoja alentavasti ja toisi siten säästöjä hyvinvointialueille. Tähän ei ole mitään kannustinta, eikä hyvinvointialueilla omaa tuotantoa riittävästi. Kun tarve sijaishuollolle on, on palvelu pääsääntöisesti ostettava, maksoi mitä maksoi.

Säästöä ei siis synny, mutta voittoa pörssiyhtiöille kyllä? Hinta otetaan lasten arjesta ja tulevaisuudesta ja työntekijöiden jaksamisesta?