Helsingin sanomissa tänään kirjoitetaan hoitajien irtisanomisista. Suomessa on harvinaisen nopeasti siirrytty sote-ammattilaisten kohdalla monien ammattiryhmien osalta työvoimapulasta siihen, että ammattilaisia on työttömänä ja vastavalmistuvat valmistuvat työttömäksi. Kuinka tämä on mahdollista?

Tarvettahan meillä varmasti näille ammattilaisille olisi, mutta säästöpaineet hyvinvointialueilla ovat ajaneet lyhytnäköisiin ratkaisuihin.

On käytännön esimerkkejä esimerkiksi siitä, että lapsiperheiden varhaiseen tukeen panostamalla on saatu säästöjä kalliimmista palveluista lastensuojelussa.

Lapsiperheiden kotipalvelu on leikattu neljäsosaan 1990-luvun tasosta ja samalla aikavälillä vuodesta 1991 kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on kaksinkertaistunut. Kotipalvelun puute ei tietenkään ole ainut syy tähän kasvuun, mutta osasyy varmasti. Silti voimakasta panostusta varhaiseen tukeen ei nyt tehdä.

Halutaan, että ikäihmiset voivat asua pidempään kotona, mutta silti ei ole näkyvissä voimakasta painotuksen siirtoa myöskään kotihoitoon euroina ja työntekijöinä. Päinvastoin, jopa sinne esitetään meillä Etelä-Pohjanmaallakin leikkauksia.

Kyllä meillä olisi siis töitä ja tarvetta sote-palveluissa, joihin monia ammattilaisia voisi työllistyä ja resurssia siirtää, mikäli sitä toisaalta vapautuu. Tämä olisi myös tärkeää tulevaisuuden kustannusten hillitsemiseksi.

Tulevina vuosina sote-aloilta eläköityminen on voimakasta ja kohta on taas pulaa työvoimasta. Tämän hetken tilanteella tehdään kuitenkin samalla myös suurta hallaa sote-alojen vetovoimalle ja pahennetaan siten ongelmaa entisestään.

Lyhytnäköistä touhua.