Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue sai YT-neuvottelut tältä erää päätökseen. Kuten ylemmälläkin johtajatasolla, myös nyt merkittävimmät henkilöstövähennykset kohdistuvat sosiaalipalveluiden esihenkilötyöhön.

Sosiaalihuollon johtamista ja sen tulevaisuutta hyvinvointialueilla tutkinut Purjo-hanke toi alustavissa tuloksissaan esiin, että sosiaalihuolto jää edelleen monilta osin terveydenhuollon varjoon, sosiaalihuollon palvelut jäävät tunnistamatta ja niistä keskustellaan terveydenhuollon käsittein. Myös poliittisessa päätöksenteossa sosiaalihuollon todettiin jäävän terveydenhuollon varjoon. Minusta tämä on näkynyt päätöksissä myös meidän hyvinvointialueellamme, kuten monella muullakin alueella.

Sosiaalipalveluissa tulee pystyä vastaamaan palvelutarpeisiin, kehittää palveluita ja yhteistyötä sekä jalkauttaa muutoksia jatkossa huomattavasti entistä pienemmillä esihenkilöresursseilla. Kun lähdetään valmiiksi altavastaajan asemasta, tulee tämä olemaan haastavaa. Palveluiden integraatio ei voi toteutua ilman tasaveroisia kumppaneita. Organisaation uudistamisen tulisi myös rakentaa tätä tasaveroista kumppanuutta.

Olen huolissani valtakunnallisesta kehityksestä, jossa sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden tilannetta jatkuvasti heikennetään. Julkisessakin keskustelussa puhutaan edelleen lähinnä terveysasemista ja lääkärikäynneistä.

Sosiaalityöntekijöiden sijaisten pätevyysvaatimuksia jo heikennettiin, nyt on nostettu tulevina mahdollisina säästöinä esiin ikäihmisten ympärivuorokautisen palveluasumisen ja lastensuojelun henkilöstömitoitusten poisto. Toimeentulotukeen, ihmisten viimesijaiseen turvaan on tulossa jälleen 70 miljoonan leikkaus. Näiden seuraukset näkyvät nimenomaan sosiaalipalveluissa hyvinvointialueilla.

Mihin hallituksen sadan miljoonan säästöt sosiaalihuollosta sitten kohdistuvatkaan, on selvää että se on pois juuri ennaltaehkäisystä, heikoimmassa asemassa olevilta suomalaisilta ja sisäisestä turvallisuudesta. Sosiaalipalvelut ennaltaehkäisevät myös terveydenhuollon kustannuksia ja edistävät yhteiskuntarauhaa.

Kun sosiaalityötä heikennetään, vaimennetaan aina myös heikoimmassa asemassa olevien ihmisten ääntä yhteiskunnassa.