Synnyin vuonna 1985 ja 1990-luvun laman ollessa pahimmillaan olin alakoululainen. Siitä lamasta lähtien lapsiköyhyys on Suomessa lisääntynyt ja se näkyy esimerkiksi mielenterveyskriisin ja lastensuojelun tarpeen lisääntymisen muodossa.
Oma perheeni selvisi lamasta hyvin, mutta kaikkien ikätovereideni perheet eivät. Työurallani sosiaalityöntekijänä esimerkiksi toimeentulotukityössä, lastensuojelun sosiaalityössä ja nyt sosiaali- ja kriisipäivystystyössä olen nähnyt aivan läheltä lapsiköyhyyden ja eriarvoisuuskehityksen seuraukset.
Kotimaisessa tutkimuksessa lapsiköyhyyteen on yhdistetty esimerkiksi myöhemmät mielenterveysongelmat, heikko koulumenestys ja työttömyys. Ulkomaisessa tutkimuksessa myös esimerkiksi ihan vain lyhyempi elämä.
Mikään toimi, joka lisää lapsiköyhyyttä, ei tuo säästöjä, vaan aiheuttaa pitkällä aikavälillä kustannuksia.
Nyt hallituksen esittämät lapsiköyhyyttä lisäävät toimet ovat siis yksinkertaisesti surkeaa politiikkaa. Nämä toimet kohdistuvat usein myös yhä uudelleen samoihin yksilöihin, perheisiin ja sukuihin, joihin ne 1990-luvun laman aikaan osuivat.
Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa tähän eriarvoisuutta ja pahoinvointia lisäävään politiikkaan.
Siksi olinkin erityisen ilahtunut Vihreiden tulevaisuusbudjetin panostuksista lapsiin ja perheisiin, joilla torjutaan lapsiköyhyyttä. Kiitos!