Toukokuussa eräässä kokouksessa mainitsin tehneeni erään asian, koska se oli mielestäni feministinen teko. Sain vastaukseksi ihmettelyn: ”Pitääkö siitä feminismistä aina puhua?” Sain kuulla, että esimerkiksi kuntapäättäjiksi kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus hakeutua, joten tasa-arvo maassamme toteutuu.
Tuossa tilanteessa tunsin jonkinlaisen piston siitä, millaiseen tilanteeseen jouduin ja olo oli hieman kiusaantunut. Tunsin, että feminismi-sanan ympärillä leijuva musta pilvi on vaarassa laskeutua ylleni ja tahrata minut jollain tavalla pysyvästi.
Sitten tuli kesäkuu, jonka aloitin kertomalla parille rakkaalle työkaverille lounaalla aiheesta keskustellessamme, että mitä se feminismi oikein pitää sisällään. Ei, feminismi ei tavoittele naisten ylivaltaa miehiin nähden, vaan ihmisten välistä tasa-arvoa. Joskus siihen täytyy pyrkiä myös positiivisen syrjinnän keinoin, sillä mahdollisuuksien tasa-arvo ei välttämättä vielä takaa todellista mahdollisuutta tasa-arvon toteutumiseen. Tästä pääsemmekin viime päivinä hallituksen tasa-arvo-ohjelman julkaisun myötä keskustelua herättäneeseen termiin ”intersektionaalinen feminismi”, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan tarkoittaa kaikkien niiden tekijöiden huomioimista, jotka voivat haitata yksilön tasa-arvoista asemaa yhteiskunnassa. On vaikea ymmärtää miksi asia herättää niin laajaa vastustusta, tuntuu että pelkkä yksi sana riittää siihen, että osa ärsyyntyy ja siirtyy puolustuskannalle.
Kesäkuu jatkui omasta mielestäni erityisen synkkänä tasa-arvotyön näkökulmasta katsottuna. Perussuomalaisten ajatushautomo julkaisi teoksen verran rasistisia ja naisvihamielisiä näkemyksiä ja kenttäpiispa haaveili paluusta vanhoihin hyviin aikoihin, jolloin naisten paikka oli kotona. Lopuksi vielä eduskunta äänesti kansanedustaja Mäenpään syytesuojan puolesta ja antoi siten lisää tilaa yhteiskunnassa jatkuvasti muutenkin vahvistuvalle rasistiselle puheelle. Etelä-Pohjanmaan kansanedustajista vain yksi äänesti syytesuojaa vastaan.
Kesäkuussa tapasin myös työni kautta nuoren naisen, joka kertoi naispuolisten ikätovereidensa ja oman perheensäkin perustelleen hänen kohtaamaansa kiusaamista muun muassa hänen käyttämillään paljastavilla vaatteilla. Näin asia oli jo, kun minä olin teini-ikäinen, varmasti myös, kun äitini ja mummuni olivat teini-ikäisiä. Vieläkin naista saa monen mielestä huoritella, ja joidenkin mielestä myös hänen koskemattomuuttaan loukata, jos hän pukeutuu paljastavasti. Perussuomalaisten ajatushautomon julkaisu veti nämäkin mutkat suoriksi toteamalla, että usein nainen tarkoittaa kyllä, vaikka kieltäytyisikin seksistä. Näyttää siltä, ettei tasa-arvo suinkaan ole valmis. Välillä tuntuu, että askeleet astutaan itseasiassa taaksepäin.
Eduskunnassa sukupuolijakauma alkaa olla tasapainossa, kuntapolitiikassa Etelä-Pohjanmaalla tilanne ei kuitenkaan ole näin valoisa. Kotikaupungissani Alajärvellä tilanne on maakunnan synkin, valtuutetuista naisia on vain 17%, mutta koko maakunnan tasolla katsottuna naisten edustus on heikkoa, positiivisen poikkeuksen tekee ainoastaan Ähtäri. Myös valtuutettujen keski-ikä on monella paikkakunnalla huomattavan korkea, Alajärvellä jopa 54 vuotta. Jotta päätöksenteko olisi aidosti kaikkien kuntalaisten näköistä, tulisi myös päättävissä elimissä erilaisten ihmisten edustus toteutua. Kuten viimeiset viikot ovat todistaneet, tässä maassa tarvitaan tasa-arvoa edistävää ja syrjinnän vastaista politiikkaa, Etelä-Pohjanmaalla sitä tunnutaan tarvitsevan erityisen kipeästi. Tällä hetkellä rakas maakuntamme rakentaa ahkerasti profiilia konservatiivisena, rasistisena ja (Saako sen sanoa?) – varsin takapajuisena maakuntana, joka lähinnä karkottaa nuoret toisaalle.
Itse annan nyt intersektionaalisen feminismin pilven laskeutua päälleni, eikä se ole musta pilvi, vaan raikas tuulahdus. Feminismistä on tehty kirosana sellaisten ihmisten toimesta, jotka eivät ole aiheeseen perehtyneet, eivätkä usein tiedä siis mistä puhuvat. Mitään ihmisryhmää tallovat teot eivät ole feminismiä. Feministiksi itsensä esittelevästä henkilöstä et voi tehdä juurikaan muita päätelmiä, kuin että hän on tasa-arvon kannattaja. Feminististä politiikkaa voi myös toteuttaa erilaisin, itselle sopivin tavoin. Ja kyllä, feminismistä pitää puhua yhä ja jatkuvasti, ehkä entistä kovempaakin, eikä feminismiään ainakaan pitäisi joutua pitämään piilossa.
Siis, naiset, nuoret, feministit, vähemmistöjen edustajat koko vaalipiirissä, asettukaa ehdolle kuntavaaleihin, jotta ihmisillä on mahdollisuus äänestää moniäänisempiä valtuustoja. Vihreät antavat hyvän alustan tasa-arvoa edistävälle ja syrjintää vastustavalle politiikalle, mutta tärkeintä on lähteä mukaan. Näytetään yhdessä, että meidän Etelä-Pohjanmaamme on tarkoitettu ihan kaikille.
Ilmoittaudu itse ehdolle, tai ehdota tuttavaa:
http://www.vihrealakeus.fi
Jenni Kuisti
Alajärveläinen varavaltuutettu, Etelä-Pohjanmaan vihreiden varapuheenjohtaja